Uutinen 21.09.2022 Paula Mikkola
-Ruotsissa käytetään uudelleen tänä päivänä vain alle 4 prosenttia tuotteista ja Norjassa sitäkin vähemmän, vain 2 prosenttia. EU:ssa käytetään uudelleen 9 prosenttia tuotteista, mutta Suomesta meillä ei ole tilastoja. Näin kertoi Tukholman Kuninkaallisen teknisen korkeakoulun yhteiskuntasuunnittelun ja ympäristön tutkija, dosentti Karin Bradley. Hän työskentelee muun muassa kestävän muutoksen kysymysten parissa ja on mukana yksityisessä, kestävän kulutuksen tutkimusohjelmassa nimeltään Mistra Sustainable Consumption (www.mistra.org)

Karin Bradley oli mukana Folkverkstan hankkeen nettiseminaarissa ja puhui aiheesta ”Kuka kiertotaloudessa tekee korjauksia”.

Foto: Peter Larsson

Kiertotalous

Bradley kertoi, miten kuluttajan rooli muuttuu kiertotaloudessa.

-Lineaarisessa taloudessa, jossa useimmiten elämme, toimintamallina on valmistus, käyttö ja pois heittäminen. Kiertotaloudessa keskitytään valmistukseen ja tuotteiden uusiokäyttöarvoon, hän sanoi.

Bradleyn mielestä olemme vielä kaukana kiertotaloudesta.

-Maailmantalouden pitää perustua kierrätykseen. Jopa Intian kaltaisessa maassa, jossa tavaroita käytetään laajassa mitoin uudelleen, uusiokäyttö vähenee. Meillä on vielä pitkä matka kuljettavana, Bradley totesi.

Monia esteitä

Uudelleenkäytölle on nykyisin monia esteitä. Yksi niistä on se, että tuotteen valmistaja estää ja/tai kieltää kuluttajaa korjaamasta tuotetta.

-Esimerkiksi jääkaapin takuu ei enää ole voimassa, jos sitä korjaa itse. Silloin voi jopa joutua tilaamaan korjaajan niinkin yksinkertaista asiaa kuin viallisen jääkaapin lampun vaihtamista varten. Sen lisäksi meillä on tuotteita, joita ei voi ollenkaan purkaa, kuten esimerkiksi monia kännyköitä, Bradley luetteli.

Vaatii oikeutta korjata tuotteita

Tällaista vastustamaan on perustettu organisaatioita, jotka vaativat kuluttajalle oikeutta tehdä itse korjauksia. Yksi näistä on IFixit.org.

-He järjestävät esimerkiksi korjauskahviloita, joissa voi korjata kodinkoneita, elektroniikkaa tai maatalouskalustoa. Tämä vähentää kuluttajan riippuvuutta ja säästää rahaa. EU on myös puuttunut tähän vaatimalla, että varaosia pitää olla saatavilla niin, että tuotteita voi korjata, Bradley kertoi.

Korjauskahviloita

Hän kertoi Ruotsista kaksi esimerkkiä siitä, miten uudelleen käyttöä ja kiertotaloutta on pyritty edistämään. Toinen niistä on ”Fixa grejen” (korjaa kapine) kampanja ja toinen ”Fixoteket” (korjaamo) Göteborgissa.

-Ne järjestävät esimerkiksi kohtaamispaikkoja ja korjauskahviloita, joissa kuka tahansa voi muiden avustamana korjata ja käyttää uudelleen tavaroita. Tällä tavalla uuden kuluttaminen vähenee. Sieltä voi saada lainaksi porakoneen tai ompelukoneen niin, että korjaukset voi tehdä kotona. Toiminta tarjoaa myös yhteisöllisen kohtaamispaikan, jossa voi oppia toisilta ja toteuttaa muitakin yhteisiä juttuja, esimerkiksi läksyjen lukua, Bradley sanoi.

Uutta infrastruktuuria

Miten kiertotaloutta ja tavaroiden uudelleen käyttöä voi lisätä?

-On tärkeää, että kuluttajalla säilyy valta korjailla tavaroita ja vaikuttaa resurssien omistukseen. Julkisella sektorilla on tärkeä tehtävä luoda infrastruktuuri jakamista ja korjaamista varten. Tilannetta voi verrata siihen, kun lukutaidon kehittämiseksi perustettiin avoimia kirjastoja, Bradley totesi.

Kunnat valppaina

Kuntien tulisi vastata peruskustannuksista, esimerkiksi tilojen järjestämisestä ja joistakin toimintakuluista, mutta varsinaisen toiminnan toteuttamisen voivat esimerkiksi järjestöt hoitaa.

-Jos kolmas sektori joutuu ottamaan tästä vastuun yksin, toiminnasta tulee liian kapea-alaista ja haavoittuvaa. Mielestäni monet kunnat ovat jo valpastuneet tässä kysymyksessä, esimerkiksi hankkimalla itse käytettyjä kalusteita, Karin Bradley kertoi.  

Kent Lidman