Uutinen |
08.10.2022 |
Paula Mikkola |
Hänen esityksensä aiheena oli kielitaidon taloudellinen lisäarvo Pohjoiskalotilla. Aluksi hän korosti alueen merkitystä energian ja teknologian kehityksen näkökulmasta.
-Pohjoiskalotilla on kaikki energia- ja teknologiamahdollisuudet. Monikielisyyden ansiosta Pohjoiskalotti on myös yksi Euroopan parhaiten menestyviä alueita, hän sanoi.
Kielten kirjo
Pohjoiskalotilla puhutaan neljää pääkieltä: ruotsia, suomea, norjaa ja saamea. Näiden lisäksi alueella on kveenin- ja meänkielen sekä useamman saamen kielen puhujia. Monet osaavat näiden lisäksi vielä englantia.
-Tässä suhteessa Pohjoiskalotti on ainutlaatuinen. Euroopassa ei ole montakaan aluetta, joissa olisi vastaava kielten moninaisuus, Häggman kertoi.
Alueille eduksi
Lähimmäksi Häggmanin kuvailemaa monikielisyyttä yltävät Sveitsi, jossa käytetään neljää kieltä, ja kolmikielinen Luxemburg.
-Monikielisyydestä on alueille etua ja se helpottaa myös rajojen yli tehtävää yhteistyötä, Häggman totesi.
Houkuttelee matkailijoita
Matkailijoita houkuttelevat alueet, joissa puhutaan heidän omaa kieltänsä.
-Matkailijat tuntevat olonsa kotoisammaksi, jos kohteessa puhutaan heidän omaa kieltään. Vaasa on Suomessa tästä hyvä esimerkki, sillä sinne tulee enemmän kävijöitä Ruotsista, koska alue on ruotsinkielinen, Häggman kertoi.
Useampi kieli – parempi palkka
Monikielisyydellä on suuri taloudellinen lisäarvo.
-Jos puhut vain englantia, nykyisin jo moni muukin osaa sitä. Jos osaat vielä jotain muuta kieltä, esimerkiksi saamea tai suomea Ruotsissa tai kveenin kieltä Norjassa, siitä voi saada työnhaussa taloudellista lisäarvoa. Mitä useampia kieliä osaat, sitä korkeampaa palkkaa voit vaatia, Häggman sanoi.
Rajaton pohjoinen
Satojen vuosien ajan Pohjoiskalotin valtioiden välillä ei ollut mitään rajoja. Tätä korosti filosofian tohtori Steinar Pedersen, kun hän kertoi Pohjoiskalotin rajojen kehityshistoriasta.
-Me saamelaiset elimme vapaasti koko alueella, ilman valtioiden rajoja, hän kertoi.
Rajanvetoja
Rajoja alettiin hahmotella 1600-luvun alussa.
-Silloin Ruotsi luopui Finnmarkia koskevista vaatimuksistaan, mutta mitään tarkkoja rajoja ei vielä määritelty. Suomi oli tuolloin osa Ruotsin valtakuntaa, mutta Norjan suuntaan rajat eivät olleet selviä, Pedersen sanoi.
Rajanveto 1751
Vasta Suuren Pohjan sodan jälkeen raja vedettiin Ruotsin ja Norjan välille. Suomi kuului tuolloin edelleen Ruotsin alueeseen, siihen saakka, kunnes siitä tuli osa Venäjää vuoden 1809 sodan jälkeen.
-Sotauupumus oli yleistä Suuren Pohjan sodan jälkeen. Silloin haluttiin tehdä päätös Ruotsi-Suomen ja Norjan välisestä rajasta. Se määriteltiin vuonna 1751 ja oli pääosin sama kuin nykyinen rajalinjaus. Vuoden 1752 aikana pystytettiin rajapyykit maiden välille ja Teno-joesta tuli Norjan ja Ruotsi-Suomen välinen raja, Pedersen kertoi.
Rajaesteiden poistaminen
Rajat syntyivät, koska valtiot halusivat säädellä verotusta.
-Jo silloin pyrittiin poistamaan rajaesteitä. Tavoite oli sama kuin nykypäivän rajaneuvonnoilla, Pedersen totesi.
Lappi-kodisilli
Saamelaiset ovat ammoisista ajoista lähtien eläneet vapaasti, piittaamatta valtioiden välisistä rajoista. Vuonna 1751 hyväksytyn Lappi-kodisillin mukaan tämän vapauden tuli säilyä jatkossakin. Siihen sisältyi sääntöjä, joita sovelletaan erityisesti saamelaisiin, koska he käyttävät molemmin puolin rajaa sijaitsevia porojen laidunmaita. Saamelaiset pakotettiin silloin valitsemaan, ovatko he Ruotsin vai Norjan kansalaisia, jotta tulisi selväksi, kumpaan valtioon he maksavat veronsa.
Siitä lähtien saamelaisten rajat ylittävistä oikeuksista on käyty keskustelua, joka on jatkunut meidän päiviimme saakka. Edelleen on erilaisia käsityksiä siitä, onko Lappi-kodisilli edelleen voimassa, Pedersen kertoi.
Kent Lidman