2020, Uutinen 19.02.2020 Paula Mikkola
Pohjoiskalotin neuvoston reportteri vieraili Shetlannin saarilla, joissa pohjoismainen ja etenkin norjalainen vaikutus on vielä selvästi havaittavissa. -Se näkyy esimerkiksi katujen nimissä ja festivaaleissa. Nykyisin tuskin kukaan enää puhuu täällä nornia ja meillä on säilynyt tallessa vain harvoja norninkielisiä kirjoituksia, kertoo Shetlannin museon ja arkiston tutkija Brian Smith Lerwickissä, joka on Shetlannin tärkein kaupunki.

Shetlanti koostuu noin sadasta saaresta, joista 16 on asuttuja. Pinta-ala on 1468 neliökilometriä. Suurin saari on Mainland, jossa myös vajaan 7000 asukkaan Lerwick sijaitsee. Shetlannin saarilla asuu kaiken kaikkiaan noin 23 000 ihmistä.

 

Norja lähimpänä

Shetlannin saaria lähimpänä mantereella ovat Norja ja Bergen, jonne matkaa on noin 300 kilometriä. Skotlannin maaperälle on huomattavasti pidempi matka ja erityisesti pääkaupunkiin Lontooseen, joka muodollisesti hallinnoi Shetlantia. Saaret ovat osa Skotlantia ja kuuluvat näin myös Iso-Britanniaan.

Viime vuosina jotkut ovat alkaneet vaatia Skotlannin irtautumista Iso-Britannian alaisuudesta itsenäiseksi valtioksi. Vuoden 2014 kansanäänestyksessä Iso-Britannian alaisuudessa pysymistä kannattavien äänet voittivat täpärästi. Brexitin myötä on alettu vaatia uutta kansanäänestystä.

Haluaa pysyä EU:ssa

EU-tuki on tärkeä Shetlannille, jossa kalastus on tärkeimpiä elinkeinoja. Kun keskustelemme Shetlannissa asuvien kanssa, vaatimukset tulevat selviksi.

-Haluamme edelleen pysyä Euroopan unionissa. Jos Iso-Britannia irtautuu EU:sta, Skotlannin pitää irtautua Iso-Britanniasta, sanoivat useimmat, joiden kanssa puhuimme Lerwickin kaduilla.

Tuskin kukaan puhuu nornia

Brian Smith tutkii historiallisesta näkökulmasta Norjan vaikutusta Shetlantiin. Hän käy usein Norjassa ja tavatessamme hän on juuri palannut sinne tehdyltä matkalta.

-Valitettavasti tuskin kukaan täällä enää puhuu nornia. Joitakin kielen jäänteitä oli vielä jäljellä 1900-luvun alkuun saakka. Nornia ei myöskään voi lukea koulussa, koska kielen opettajia ei ole, Smith sanoi.

Norn tuli viikinkien mukana

Norniksi kutsutaan Länsi-Pohjolan kieltä, jota Shetlannin lisäksi puhuttiin Orkneyn saarilla Shetlannin eteläpuolella. Islannin ja fäärin kielen tapaan norn pohjautuu siihen muinaispohjoismaiseen kieleen, jonka viikingit toivat mukanaan.

-Kielitieteilijä Jakob Jakobsen julkaisi kirjan nornin kielestä vuonna 1890. Hän keräsi siihen erilaisia tekstejä, runoja, kehtolauluja ja 10 000 pohjoismaista sanaa, joita käytettiin Skotlannin murteessa. Hän teki vuonna 1918 myös sanakirjan, joka on nimeltään ”Etymologinen sanakirja Shetlannin pohjoisista kielistä”, Smith kertoi.

Näiden lisäksi Orkneyn saarilta kotoisin oleva tutkija Hugh Marwick julkaisi 1920-luvulla kirjan ”Orkney norn”, joka sisältää 3000 skottilaista sanaa, joilla on pohjoismainen alkuperä.

 

Viikingit asuttivat Shetlannin

Enimmäkseen Länsi-Norjasta kotoisin olleet viikingit asuttivat Shetlannin ja Orkneyn saaret 800-luvulla. He olivat usein talonpoikia, jotka alkoivat viljellä maata saarilla. Vuonna 872 Orkneyn ja Shetlannin saarista tuli viikinkien tärkein tukikohta näillä vesillä. Siitä alkoi yli 600 vuotta kestänyt norjalaisvalta Shetlannissa.

Orkneyn saarilla Kirkwallissa on suuri Pyhän Magnuksen katedraali, jonka rakentamisen viikingit aloittivat vuonna 1137. Shetlannissa sijaitsee Jarlshofin linnoitus, jota alettiin rakentaa jo kivikaudella ennen viikinkejä. Viikingit jatkoivat sen laajentamista ja sieltä on löydetty 800-luvulta peräisin olevia jäännöksiä ja vanhoja viikinkiajalta peräisin olevia asuinpaikkoja. Jarlshof nimeä alettiin käyttää vasta Walter Scottin romaanissa ”The Pirate”, joka ilmestyi vuonna 1822.

 

Norjan kuningas panttasi Shetlannin

Shetlanti pysyi Norjan alaisuudessa vuoteen 1469 saakka, joillon Tanska-Norjan kuningas Kristian I panttasi Shetlannin ja Orkneyn saaret myötäjäisinä, kun hänen tyttärensä Margareta oli menossa naimisiin tulevan Englannin ja Skotlannin kuninkaan Jaakko III kanssa. Ajatuksena oli, että pantti lunastettaisiin ja Shetlanti palaisi Norjan alaisuuteen, mutta näin ei sitten tapahtunutkaan. Vuonna 1471 Skotlannin parlamentti päätti yksipuolisesti, että Shetlanti kuuluu Skotlantiin. Norjalaiset lait säilyivät siellä kuitenkin edelleen voimassa 1600-luvulle saakka. Jotkut shetlantilaiset pitävät edelleenkin Shetlantia Norjan omaisuutena, kunhan vain Norjan kuningas lunastaa vuodelta 1469 peräisin olevan pantin.

Norjalla suuri vaikutus

Norjalaisvaikutus oli vahva Shetlannissa satoja vuosia sen jälkeen, kun saaret olivat siirtyneet Skotlannin alaisuuteen.

-Etenkin 1500-luvulla yhteiskunta oli täysin norjalainen, norjankieltä puhuttiin ja norjalaiset lait olivat voimassa. Sitten 1600-luvulta lähtien Norjan vaikutus väheni. Skotlantilaisten valta vahvistui ja kieli vaihtui vähitellen englanniksi. Kuitenkin vielä pitkälle 1800-luvulle täällä asui ihmisiä, jotka puhuivat nornia, Smith kertoi.

 

Katujen nimiä ja festivaaleja

Vaikka kukaan ei Shetlannissa tänään puhu nornia, pohjoismaisesta perinnöstä näkyy siellä selviä merkkejä. On Jarlshofin kaltaisia viikinkimuseoita ja viikinkilaivoja joissakin paikoissa. Joka vuosi tammikuussa järjestetään Lerwickin suurin festivaali nimeltään ”Upp Helly Aa”. Sen osallistujat pukeutuvat viikinkiasuihin, vetävät viikinkilaivan taajaman läpi ja lopuksi sytyttävät sen tuleen.

Moni kadun nimi on norjalaisperäinen, esimerkiksi Lerwickin ”King Harald Street”. Monissa viitoissa paikkakuntien nimet ovat sekä englanniksi että nornin kielellä. Yhteinen perintö näkyy myös Shetlannin lipussa, jossa on pohjoismainen risti Skotlannin sini-valkoisissa väreissä